Tajusin vähän aikaa sitten, että oman tallini tilanne jalostusmateriaalin puolesta on aika kehno. Hevosia löytyy kyllä monenlaisista suvuista, mutta suurin osa ei ole toisilleen sopivia ja yleensä täytyy aina lähteä etsimään puolisoita tallin ulkopuolelta. Tottakai uutta verta linjoihin täytyy saada aika ajoin muualta, mutta Caralin tilanteessa sitä tapahtuu vähän liian usein. Keskityn tässä pohdinnassani vain englantilaisiin täysiverisiin ja ratsuponeihin, koska niitä tallissa on eniten.
Suurin syy tähän tilanteeseen on se, että en kasvatusta aloittaessani lainkaan miettinyt yhtä sukupolvea pidemmälle enkä kasvattanut mitenkään hirveän suunnitellusti. Varsoja vain syntyi sellaisista yhdistelmistä, jotka miellyttivät omaa silmää enkä ajatellut sen pitemmälle, että löytyykö niille tulevaisuudessa puoliso omasta tallista. Yksi harmittava seuraus tästä kasvattamisen suunnittelemattomuudesta on se, että joudun nyt aloittamaan melkein alusta saadakseni pitkäsukuisen kasvatin, joka koostuu täysin omista kasvateista ja kantahevosista. Koskaanhan tätä projektia ei ole liian myöhäistä aloittaa, mutta jotenkin nämä kolme vuotta tuntuvat osittain hukkaan heiketyiltä, kun en ole varsinaisesti omia linjoja lähtenyt vielä luomaan kunnolla.
Tallista löytyy tällä hetkellä neljä sellaista englantilaista täysiveristä, joilla on pelkästään omia kasvatteja ja kantahevosiani suvussa. Kokonaisuudessaan kasvatteja täysiverisistä kotiin on jäänyt kuusi, mikä on mielestäni aika vähän. Ratsuponien tilanne on vielä huonompi, sillä niitä kasvatteja on vain kaksi, jolla on suvussa pelkästään omia hevosiani. Kokonaisuudessaan kotiin on jäänyt kuitenkin kahdeksan eli kaikki ratsuponikasvatit, jotka ovat Caralin kasvatusliitteen alle syntynyt. Täysiveristen kanssa ollaan siinä pisteessä, että kotona on kasvamassa yksi kaksipolvinen ori, jolla on suvussa pelkkiä omia hevosiani. Ratsuponien kanssa ollaan vastaavassa tilanteessa vasta niiden parin yksipolvisen voimin.
Toinen ongelma on juurikin se, että tallin sisällä ei löydy oikein puolisoita hevosille. Tähän syynä on se, että melkein kaikki saman pituisen suvun omaavat hevoset ovat jollain tapaa sukua toisilleen ja haluaisin välttää viimeiseen asti sukusiitosta ainakin kolmessa ensimmäisessä polvessa. Ja niistä, jotka eivät ole sukua toisilleen, on jo yleensä yhdistelmä teetetty.
Mutta sentään tallista löytyy aika paljon erisukuisia hevosia, niin kuin alussa mainitsin. Eli tilanne voisi olla huonompikin. Olen tarkoituksella haalinut mahdollisimman monia erisukuisia hevosia talliin, mutta siinä sivussa on sitten unohtunut niiden omien linjojen luominen. No, olen nyt viisaampi ja keskityn enemmän siihen, että kotiin jääville kasvateille löytyy myös paremmin puoliso omasta tallista ja että luon myös niitä omia linjoja.
sunnuntai 20. joulukuuta 2015
torstai 10. joulukuuta 2015
Inspiraatiota virtuaaliheppailuun
Olen ollut taas todella epäaktiivinen pitkän aikaa ja vain selaillut ht.nettiä sekä ilmoittanut hevosia joskus ja jouluna porrastettuihin kisoihin. Olen tässä vähän aikaan etsinyt inspiraatiota ja olenkin sitä löytänyt taas aimo annoksen. Olen myös tullut pohtineeksi, mistä sitä inspiraatioa aina omalla kohdalla vaan löytyy lisää jatkamiseen, vaikka olen monta kertaa ollut epäaktiivinen virtuaalihevosten ja -tallini kanssa ja miettinyt lopettamistakin pariin otteeseen.
Olen tullut siihen tulokseen, että tällä hetkellä paras inspiraationlähteeni on ollut uuden ulkoasun etsiminen ja sen vaihtaminen hiljalleen koko sivustolle. Melkein koko Caralin vähän päälle kolmen vuoden olemassaolon aikana sillä on vain ollut tämä ulkoasu. Olen moneen kertaan miettinyt, miksi en jaksa innostua tallistani ja syyksi tajusin vasta vähän aikaa sitten, että sehän on se sama vanha ja kulunut ulkomuoto. Aikaisemmin ulkoasun vaihtoa miettiessäni se on aina kaatunut siihen laiskuuteen, kun ei jaksa etsiä uutta hyvää ulkoasua. En itse osaa koodata kokonaista ulkoasua puhumattakaan grafiikoiden tekemisestä ja en yleensä lämpene vapaasti kopioitaville ulkoasuille, joten melkein ainoaksi vaihtoehdoksi ilmaisen ulkoasun saamiseen jää ulkomaalaiset sivustot (löytyy googlettamalla esimerkiksi "free css html templates").
Toinen varma tapa saada inspiraatiota ja pitää sitä edes vähän yllä myös epäaktiivisempina kausina on ht.netin selaaminen. Oikeastaan se selaaminen ja keskustelujen lukeminen pitää inspiraatiota yllä, mutta keskusteluihin osallistuminen, toisten tallien ja hevosten tutkiskelu ja omien topicien luominen antaa sitä inspiraatiota. Myös muiden blogien lukeminen ja varsinkin niiden pohtiviin teksteihin syventyminen auttaa saamaan takaisin inspiraatiota.
Kolmanneksi kasvattien suunnittelu kasvattaa mielenkiintoa tähän harrastukseen. Vaikka ei edes tiedä tarkkaa ajankohtaa, koska seuraavat kasvattimarkkinat pistäisi pystyyn, niin silti pelkkien yhdistelmien listaaminen vaikkapa muistioon on palkitsevaa. Siinä samalla tulee syynättyä taas vähän sekä omien hevosten, että muiden hevosten sukutauluja ja pääsee kärryille englantilaisten täysiveristen ja muidenkin rotujen tämän hetkisestä sukutilanteesta. Itse tosin yhdistelen aika surutta kaikenlaisia sukuja keskenään miettimättä enempää niiden sopivuutta toisiinsa, kunhan samoja nimiä ei löydy ainakaan lähisukulaisista.
Viimeisimpänä, mutta ei vähäisempänä tarpeettomien hevosten karsiminen auttaa paljon. Caralissa on paljon hetken mielijohteesta hankittuja muiden rotujen edustajia ja omia kasvatteja, jotka eivät ole muille menneet kaupaksi. Ne vain roikkuvat listalla, kun inspiraatio niihin on kadonnut enkä tee niillä rehellisesti sanottuna mitään. Sellaiset listalla roikkujat ärsyttää jonkin verran ja olenkin tehnyt topicin, jossa myyn omia tarpeettomaksi käyneitä hevosiani pois (mukana tosin myös yksi palautunut kasvatti).
Nämä kaikki ovat antaneet tällä hetkellä eniten inspiraatiota nostaa oma virtuaalihevosharrastus taas uuteen nousuun ja toivon, että jaksan olla mahdollisimman aktiivinen mahdollisimman pitkään!
Olen tullut siihen tulokseen, että tällä hetkellä paras inspiraationlähteeni on ollut uuden ulkoasun etsiminen ja sen vaihtaminen hiljalleen koko sivustolle. Melkein koko Caralin vähän päälle kolmen vuoden olemassaolon aikana sillä on vain ollut tämä ulkoasu. Olen moneen kertaan miettinyt, miksi en jaksa innostua tallistani ja syyksi tajusin vasta vähän aikaa sitten, että sehän on se sama vanha ja kulunut ulkomuoto. Aikaisemmin ulkoasun vaihtoa miettiessäni se on aina kaatunut siihen laiskuuteen, kun ei jaksa etsiä uutta hyvää ulkoasua. En itse osaa koodata kokonaista ulkoasua puhumattakaan grafiikoiden tekemisestä ja en yleensä lämpene vapaasti kopioitaville ulkoasuille, joten melkein ainoaksi vaihtoehdoksi ilmaisen ulkoasun saamiseen jää ulkomaalaiset sivustot (löytyy googlettamalla esimerkiksi "free css html templates").
Toinen varma tapa saada inspiraatiota ja pitää sitä edes vähän yllä myös epäaktiivisempina kausina on ht.netin selaaminen. Oikeastaan se selaaminen ja keskustelujen lukeminen pitää inspiraatiota yllä, mutta keskusteluihin osallistuminen, toisten tallien ja hevosten tutkiskelu ja omien topicien luominen antaa sitä inspiraatiota. Myös muiden blogien lukeminen ja varsinkin niiden pohtiviin teksteihin syventyminen auttaa saamaan takaisin inspiraatiota.
Kolmanneksi kasvattien suunnittelu kasvattaa mielenkiintoa tähän harrastukseen. Vaikka ei edes tiedä tarkkaa ajankohtaa, koska seuraavat kasvattimarkkinat pistäisi pystyyn, niin silti pelkkien yhdistelmien listaaminen vaikkapa muistioon on palkitsevaa. Siinä samalla tulee syynättyä taas vähän sekä omien hevosten, että muiden hevosten sukutauluja ja pääsee kärryille englantilaisten täysiveristen ja muidenkin rotujen tämän hetkisestä sukutilanteesta. Itse tosin yhdistelen aika surutta kaikenlaisia sukuja keskenään miettimättä enempää niiden sopivuutta toisiinsa, kunhan samoja nimiä ei löydy ainakaan lähisukulaisista.
Viimeisimpänä, mutta ei vähäisempänä tarpeettomien hevosten karsiminen auttaa paljon. Caralissa on paljon hetken mielijohteesta hankittuja muiden rotujen edustajia ja omia kasvatteja, jotka eivät ole muille menneet kaupaksi. Ne vain roikkuvat listalla, kun inspiraatio niihin on kadonnut enkä tee niillä rehellisesti sanottuna mitään. Sellaiset listalla roikkujat ärsyttää jonkin verran ja olenkin tehnyt topicin, jossa myyn omia tarpeettomaksi käyneitä hevosiani pois (mukana tosin myös yksi palautunut kasvatti).
Nämä kaikki ovat antaneet tällä hetkellä eniten inspiraatiota nostaa oma virtuaalihevosharrastus taas uuteen nousuun ja toivon, että jaksan olla mahdollisimman aktiivinen mahdollisimman pitkään!
keskiviikko 6. toukokuuta 2015
Ratsuponeista
Jos totta puhutaan, ensin en ymmärtänyt lainkaan, mitä hienoa ratsuponeissa on. Niissä on paljon suurempi työ, kuin muissa poneissa, sillä niille täytyy laskea prosentteja ja selvitellä suku puhtaisiin rotuihin asti, jos meinaa saada niille rekisteriprofiilin merkinnän prosenttien tarkistuksesta. Ja tässä vähän aikaa sitten puhtaisiin rotuihin asti selvitys oli pakollinen, jos meinasi ylipäätään saada ponin rekisteriin.
En sitten tiedä mikä minuun meni, kun ostin ensimmäisen ratsuponini Besque Rachelin vuonna 2012. Sitä seurasi pian perässä Fame's Emelie ja ensimmäinen ratsuponikasvattini Kahawai RAC. Alussa ratsuponipopulaatio Caralissa oli pieni ja vuonna 2013 ei syntynyt yhtään kasvattia kyseisestä rodusta. Jotenkin sitten vuonna 2014 tilanne niin sanotusti räjähti käsiin oman tallini mittakaavassa, kun omista poneista alkoi syntymään enemmän kasvatteja (ei montaa kuitenkaan) ja tuli ostettua lisää näitä kivoja poneja muilta harrastajilta. Tänä vuonna ei olekaan minkään muun rotuisia kasvatteja syntynytkään kuin ratsuponeja.
Nykyään ratsuponeja löytyy tallista kaikenkaikkiaan 13 kappaletta ja ne ovat vieneet kyllä sydämeni täysin. Vähän ristiriitaisesti tänäpäivänä tykkään juurikin niiden haasteellisuudesta. Niiden suvusta voi löytyä melkein minkä rotuisia hevosia vain ja on hauska aina lähteä selvittelemään uuden ponin sukua, kun ei yhtään tiedä, mitä sieltä tulee vastaan. Prosenttien laskukaan ei ole niin suuri vaiva enää, kun on tajunnut, miten se tehdään.
Olen muutaman kerran vakavasti harkinnut nostavani ratsuponit Caralin toiseksi viralliseksi kasvatusroduksi, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi. Tallista löytyisi kyllä joka lähtöön jalostusmateriaalia kasvatukseen ja niin edespäin. Ehkäpä sitten joku päivä.
En sitten tiedä mikä minuun meni, kun ostin ensimmäisen ratsuponini Besque Rachelin vuonna 2012. Sitä seurasi pian perässä Fame's Emelie ja ensimmäinen ratsuponikasvattini Kahawai RAC. Alussa ratsuponipopulaatio Caralissa oli pieni ja vuonna 2013 ei syntynyt yhtään kasvattia kyseisestä rodusta. Jotenkin sitten vuonna 2014 tilanne niin sanotusti räjähti käsiin oman tallini mittakaavassa, kun omista poneista alkoi syntymään enemmän kasvatteja (ei montaa kuitenkaan) ja tuli ostettua lisää näitä kivoja poneja muilta harrastajilta. Tänä vuonna ei olekaan minkään muun rotuisia kasvatteja syntynytkään kuin ratsuponeja.
Nykyään ratsuponeja löytyy tallista kaikenkaikkiaan 13 kappaletta ja ne ovat vieneet kyllä sydämeni täysin. Vähän ristiriitaisesti tänäpäivänä tykkään juurikin niiden haasteellisuudesta. Niiden suvusta voi löytyä melkein minkä rotuisia hevosia vain ja on hauska aina lähteä selvittelemään uuden ponin sukua, kun ei yhtään tiedä, mitä sieltä tulee vastaan. Prosenttien laskukaan ei ole niin suuri vaiva enää, kun on tajunnut, miten se tehdään.
Olen muutaman kerran vakavasti harkinnut nostavani ratsuponit Caralin toiseksi viralliseksi kasvatusroduksi, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi. Tallista löytyisi kyllä joka lähtöön jalostusmateriaalia kasvatukseen ja niin edespäin. Ehkäpä sitten joku päivä.
maanantai 20. huhtikuuta 2015
Minäkin aloitin sitten bloggaamisen!
Ajattelin itsekin vähän kokeilla tätä bloggaamista virtuaalijutuista ja saakin nähdä, jääkö tämä vain kokeiluksi vai tuleeko tästä ihan aktiivistakin hommaa! Tämä ensimmäinen postaus kertoo vähän omaa virtuaalitaustaani sekä nykyisestä tallistani Caralista.
Ensimmäisen kerran virtuaalihevosiin törmäsin muistaakseni vuoden 2007 loppupuolella, kun olin vielä ala-asteella. Virtuaalihevoset olivat aika iso juttu silloin ainakin omalla luokalla ja moni harrasti, joten itsekin heppatyttönä kiinnostuin touhusta. Ensimmäinen tallini Ratsutalli Shadow Forest, josta löytyi kaikenlaista kaviokasta, oli kaverin tekemä kyhäelmä silloisessa freewebsissä. Samalla olin myös hoitajana muutamalla eri tallilla (en kuollaksenikaan muista nimiä) ja ensimmäinen nimimerkkini taisi olla Sharon.
Jossain vaiheessa päätin lopettaa Shadow Forestin ja seuraavaksi kuvioihin tuli mukaan myöskin monenlaista hevosta kasvattava Whisper, joka pysyikin pystyssä muistaakseni muutaman vuoden. Whisperin perustamisen myötä myös löysin tieni ensimmäisen kerran hevostalli.nettiin, jota tulikin selailtua ahkerasti ja vaihdoin myös nimimerkkini Illi.:ksi. Nuorena ja ujona harrastajana en kuitenkaan oikein uskaltanut olla vuorovaikutuksessa kenenkään muun kanssa ja suurimmaksi osaksi harrastelinkin yksikseni samalla seuraillen sivusta muun virtuaalimaailman touhuja.
Shadow Forestin ja Whisperin lisäksi minulla oli muutamia lyhyempiä kokeiluja harrastukseni alkuaikoina. Parhaiten muistan arabi-innostukseni myötä pystyyn nousseen Tiac's Arabiansin, joka kohtasi loppunsa kuitenkin yhtä nopeasti kuin se sai alkunsakin. Jonkinlaista kenneliä ja marsulaa myös yritin pyörittää, mutta nekin kuihtuivat kasaan varsin nopeasti inspiraation puutteen takia. Lopulta myös Whisper sulki ovensa muistaakseni siinä vuonna 2009 ja lopetin sen myötä koko harrastuksen.
Uudelleen palailin kuvioihin vuonna 2012 hiljalleen ensin parin yksityishevosen voimin ja uudella nimimerkillä Procella. Ajatus omasta tallista kuitenkin pysyi sinnikkäästi päässäni ja lopulta päätinkin perustaa englantilaisiin täysiverisiin ja appaloosiin painottuvan tallin, joka vieläkin kulkee nimellä Caral (linkki ylhäällä). Appaloosat ovat sittemmin jääneet pois kasvatusohjelmasta, vaikka niitä muutamia löytyykin vielä tallista. Myös monia muita rotuja, kuten ratsuponeja, on eksynyt paljon talliin ja koiriakin löytyy muutama. Caralin ainoa virallinen kasvatusrotu on siltikin edelleen englantilaiset täysiveriset, vaikka kiinnostus ratsuponien laajempaankin kasvatukseen on herännyt tässä viimeaikoina.
Olen harrastellut tuosta vuodesta 2012 tähän päivään varsin kausittaisesti ja välillä talli onkin seisonut monta kuukautta. Siltikin edelleen kiinnostus aina palalilee välillä vahvempana ja inspiroi taas touhuilemaan virtuaalijuttujen parissa. Aion jatkaa myös jatkossa näin, sillä varsinkin nyt, kun opiskelen ammattikorkeassa, aika on välillä kortilla.
- Procella VRL-05332 (procella@luukku.com)
Ensimmäisen kerran virtuaalihevosiin törmäsin muistaakseni vuoden 2007 loppupuolella, kun olin vielä ala-asteella. Virtuaalihevoset olivat aika iso juttu silloin ainakin omalla luokalla ja moni harrasti, joten itsekin heppatyttönä kiinnostuin touhusta. Ensimmäinen tallini Ratsutalli Shadow Forest, josta löytyi kaikenlaista kaviokasta, oli kaverin tekemä kyhäelmä silloisessa freewebsissä. Samalla olin myös hoitajana muutamalla eri tallilla (en kuollaksenikaan muista nimiä) ja ensimmäinen nimimerkkini taisi olla Sharon.
Jossain vaiheessa päätin lopettaa Shadow Forestin ja seuraavaksi kuvioihin tuli mukaan myöskin monenlaista hevosta kasvattava Whisper, joka pysyikin pystyssä muistaakseni muutaman vuoden. Whisperin perustamisen myötä myös löysin tieni ensimmäisen kerran hevostalli.nettiin, jota tulikin selailtua ahkerasti ja vaihdoin myös nimimerkkini Illi.:ksi. Nuorena ja ujona harrastajana en kuitenkaan oikein uskaltanut olla vuorovaikutuksessa kenenkään muun kanssa ja suurimmaksi osaksi harrastelinkin yksikseni samalla seuraillen sivusta muun virtuaalimaailman touhuja.
Shadow Forestin ja Whisperin lisäksi minulla oli muutamia lyhyempiä kokeiluja harrastukseni alkuaikoina. Parhaiten muistan arabi-innostukseni myötä pystyyn nousseen Tiac's Arabiansin, joka kohtasi loppunsa kuitenkin yhtä nopeasti kuin se sai alkunsakin. Jonkinlaista kenneliä ja marsulaa myös yritin pyörittää, mutta nekin kuihtuivat kasaan varsin nopeasti inspiraation puutteen takia. Lopulta myös Whisper sulki ovensa muistaakseni siinä vuonna 2009 ja lopetin sen myötä koko harrastuksen.
Uudelleen palailin kuvioihin vuonna 2012 hiljalleen ensin parin yksityishevosen voimin ja uudella nimimerkillä Procella. Ajatus omasta tallista kuitenkin pysyi sinnikkäästi päässäni ja lopulta päätinkin perustaa englantilaisiin täysiverisiin ja appaloosiin painottuvan tallin, joka vieläkin kulkee nimellä Caral (linkki ylhäällä). Appaloosat ovat sittemmin jääneet pois kasvatusohjelmasta, vaikka niitä muutamia löytyykin vielä tallista. Myös monia muita rotuja, kuten ratsuponeja, on eksynyt paljon talliin ja koiriakin löytyy muutama. Caralin ainoa virallinen kasvatusrotu on siltikin edelleen englantilaiset täysiveriset, vaikka kiinnostus ratsuponien laajempaankin kasvatukseen on herännyt tässä viimeaikoina.
Olen harrastellut tuosta vuodesta 2012 tähän päivään varsin kausittaisesti ja välillä talli onkin seisonut monta kuukautta. Siltikin edelleen kiinnostus aina palalilee välillä vahvempana ja inspiroi taas touhuilemaan virtuaalijuttujen parissa. Aion jatkaa myös jatkossa näin, sillä varsinkin nyt, kun opiskelen ammattikorkeassa, aika on välillä kortilla.
- Procella VRL-05332 (procella@luukku.com)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)