Tajusin vähän aikaa sitten, että oman tallini tilanne jalostusmateriaalin puolesta on aika kehno. Hevosia löytyy kyllä monenlaisista suvuista, mutta suurin osa ei ole toisilleen sopivia ja yleensä täytyy aina lähteä etsimään puolisoita tallin ulkopuolelta. Tottakai uutta verta linjoihin täytyy saada aika ajoin muualta, mutta Caralin tilanteessa sitä tapahtuu vähän liian usein. Keskityn tässä pohdinnassani vain englantilaisiin täysiverisiin ja ratsuponeihin, koska niitä tallissa on eniten.
Suurin syy tähän tilanteeseen on se, että en kasvatusta aloittaessani lainkaan miettinyt yhtä sukupolvea pidemmälle enkä kasvattanut mitenkään hirveän suunnitellusti. Varsoja vain syntyi sellaisista yhdistelmistä, jotka miellyttivät omaa silmää enkä ajatellut sen pitemmälle, että löytyykö niille tulevaisuudessa puoliso omasta tallista. Yksi harmittava seuraus tästä kasvattamisen suunnittelemattomuudesta on se, että joudun nyt aloittamaan melkein alusta saadakseni pitkäsukuisen kasvatin, joka koostuu täysin omista kasvateista ja kantahevosista. Koskaanhan tätä projektia ei ole liian myöhäistä aloittaa, mutta jotenkin nämä kolme vuotta tuntuvat osittain hukkaan heiketyiltä, kun en ole varsinaisesti omia linjoja lähtenyt vielä luomaan kunnolla.
Tallista löytyy tällä hetkellä neljä sellaista englantilaista täysiveristä, joilla on pelkästään omia kasvatteja ja kantahevosiani suvussa. Kokonaisuudessaan kasvatteja täysiverisistä kotiin on jäänyt kuusi, mikä on mielestäni aika vähän. Ratsuponien tilanne on vielä huonompi, sillä niitä kasvatteja on vain kaksi, jolla on suvussa pelkästään omia hevosiani. Kokonaisuudessaan kotiin on jäänyt kuitenkin kahdeksan eli kaikki ratsuponikasvatit, jotka ovat Caralin kasvatusliitteen alle syntynyt. Täysiveristen kanssa ollaan siinä pisteessä, että kotona on kasvamassa yksi kaksipolvinen ori, jolla on suvussa pelkkiä omia hevosiani. Ratsuponien kanssa ollaan vastaavassa tilanteessa vasta niiden parin yksipolvisen voimin.
Toinen ongelma on juurikin se, että tallin sisällä ei löydy oikein puolisoita hevosille. Tähän syynä on se, että melkein kaikki saman pituisen suvun omaavat hevoset ovat jollain tapaa sukua toisilleen ja haluaisin välttää viimeiseen asti sukusiitosta ainakin kolmessa ensimmäisessä polvessa. Ja niistä, jotka eivät ole sukua toisilleen, on jo yleensä yhdistelmä teetetty.
Mutta sentään tallista löytyy aika paljon erisukuisia hevosia, niin kuin alussa mainitsin. Eli tilanne voisi olla huonompikin. Olen tarkoituksella haalinut mahdollisimman monia erisukuisia hevosia talliin, mutta siinä sivussa on sitten unohtunut niiden omien linjojen luominen. No, olen nyt viisaampi ja keskityn enemmän siihen, että kotiin jääville kasvateille löytyy myös paremmin puoliso omasta tallista ja että luon myös niitä omia linjoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti